
8. luokka
KE
nimeäminen
Ioniyhdisteen nimeäminen:
Nimen alkuosa tulee metalli-ionin nimestä ja loppuosa epämetalli-ionin nimestä. Suolan kaavaan laitetaan näkyviin alaindeksillä kuinka monta tarvitaan kumpaakin, jotta varaukset menevät tasan. Ionien varauksia ei merkitä näkyviin.
Kationeja | Anioneja | ||||||||
litium | Li+ | fluoridi | F– | ||||||
natrium | Na+ | kloridi | Cl– | ||||||
kalium | K+ | bromidi | Br– | ||||||
hopea | Ag+ | jodidi | I– | ||||||
lyijy(II) | Pb2+ | oksidi | O2- | ||||||
magnesuium | Mg2+ | sulfidi | S2- | ||||||
kalsium | Ca2+ | nitridi | N3- | ||||||
kupari(II) | Cu2+ | hydroksidi | OH– | ||||||
sinkki | Zn2+ | nitraatti | NO3– | ||||||
rauta(II) | Fe2+ | sulfaatti | SO42- | ||||||
rauta(III) | Fe3+ | karbonaatti | CO32- | ||||||
alumiini | Al3+ | fosfaatti | PO43- |
MOLEKYYLIYHDISTEIDEN NIMEÄMINEN
1. Kaavan kirjoittaminen:
alkuaineet kirjoitetaan elektronegatiivisuus järjestyksessä
- vähemmän elektronegatiivinen alkuaine ensin
- poikkeuksena ammoniakki NH3
alkuaineiden määrä kirjoitetaan alaindeksillä
ESIM. HI (vetyjodidi)
H2O (vesi / divetyoksidi)
2. Nimeäminen:
nimen alkuosa = vähemmän elektronegatiivisen alkuaineen nimi
nimen loppuosa = elektronegatiivisemman alkuaineen ionin nimi
ESIM.
HCl – vetykloridi
CO2 – hiilidioksidi
H2S – divetysulfidi
3. Jos samat alkuaineet muodostavat keskenään useita molekyyliyhdisteitä, atomien lukumäärä ilmoitetaan nimessä etuliitteillä.
mono | 1 |
di | 2 |
tri | 3 |
tetra | 4 |
penta | 5 |
heksa | 6 |
ESIM.
CO – hiilimonoksidi
CO2 – hiilidioksidi
H2O – divetyoksidi
SO3 – rikkitrioksidi
4. Orgaaniset molekyyliyhdisteet nimetään IUPACin systemaattisten nimeämissääntöjen mukaan (KE1).